Varoitus Venäjän vaikuttamisesta
Kirjakatsauksen kirjoittaja: N. A. Saramo
Kirjailija Mika Waltari teki välirauhan aikana propagandaa Valtion tiedotuslaitokselle. Hänen työhuoneensa oli silloisen salaisen poliisin ja tiedustelupalvelun Valpon rakennuksessa, joka on nykyäänkin Supon päätoimisto. Waltarilla oli suomalaisen tiedustelun kautta käytettävissään paljon, monipuolisesti ja laadukasta aineistoa ympärillä kuohuvan maailmanpolitiikan tapahtumista. Niiden avulla hän kirjoitti Baltian tilanteen katsauksen »Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta». Välirauhan ajan Suomessa elettiin herkän maailmanpoliittisen tilanteen paineessa, jolloin suomalaiset varoivat Neuvostoliittoa koskevia sanojaan, sillä tuo vihamielinen suurvalta pyrki jatkuvasti sekaantumaan Suomen sisäisiin asioihin. Tämän takia Waltari julkaisi kirjansa salanimellä Nauticus. Teos oli kirjoitettu suomeksi ja sen yleisöksi nimetään suomalaiset, vaikka se ilmestyikin Ruotsissa.
Jatkosodan jälkeen »Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta» kuului niihin neuvostovastaisiin kirjoihin, jotka valvontakomission vaatimuksesta poistettiin kirjastoista ja kirjakaupoista. Alkuperäinen teos jäi näin hivenen kummajaiseksi, jonka keräilijät kyllä tunsivat, mutta jota ei ollut vapaasti saatavilla. Mika Waltarin satavuotisjuhlavuonna 2008 kirjasta ilmestyi vihdoin uusi laitos Viron-tutkija Seppo Zetterbergin taustoittavalla esipuheella. Tämä laitos esipuheineen päivineen julkaistiin samana vuonna myös viroksi. Liettuaksi kirja oli ilmestynyt jo muutamaa vuotta aiemmin. Vuonna 2020 teoksen käännösoikeudet myytiin vielä Tšekkiin. Moskovan vihamielinen vaikuttaminen lähialueen maissa on valitettavasti jälleen ajankohtaiseksi noussut aihe eikä Waltarin kirjan sanoma ole pelkkää menneisyyttä.
»Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta» on propagandaa, mutta se ei tarkoita että se olisi valetta tai ettei sitä voisi käyttää tietolähteenä. Zetterberg pitää Waltarin kuvausta todenmukaisena. Kun Neuvostoliiton hajottua historiaa alettiin tarkastella uusin silmin, moni virolainen hämmästeli, kuinka Waltarilla oli ollut jo tuoreeltaan paremmat tiedot Viron kehityksestä kuin mitä heillä oli. Waltari on teoksessaan myös kriittinen huhuja kohtaan ja välttää sortumasta liioitteluun.
Nauticuksen kuvauksesta pistää jälkiviisaalle silmään, kuinka vaikeaa aikalaisten on tehdä tilannearvioita ja kuinka heikoilla perustuksilla vallitseva tunnelma voi olla. Vielä Neuvostoliiton kanssa tehtyjen avunantosopimusten jälkeen Baltiassa oltiin tyytyväisiä maiden tilanteisiin. Virossa, Latviassa ja Liettuassa katsottiin, että Suomen taipumattomuus oli vienyt sen talvisotaan, mutta Baltian maat olivat toimineet poliittisesti realistisella tavalla, että heillä oli ollut ymmärrystä, joka Suomelta puuttui. Mikäli Suomessa olisi toimittu toisin, Baltian tie olisi ollut myös meidän tiemme. Tästä Waltarin teos pyrkiikin suomalaisia varoittamaan: kirja näyttää tosiasioiden kautta, mitä Suomelle olisi käynyt, jos Neuvostoliiton vaatimuksiin olisi suostuttu. Se toimii siis sekä perusteluna sille, miksi vastakäyty talvisota raskaine tappioineen piti taistella, että ohjeena sille, miten herkän välirauhan aikana ei tulisi toimia.
»Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta», paitsi että se on varoitus suomalaisille yleisesti, sisältää se myös oman varoituksen Suomen äärivasemmistolle. Waltari osoittaa, että he kelpaavat kyllä miehitysvaiheessa Neuvostoliitolle liittolaisiksi, mutta petoksensa jälkeen heidät likvidoitaisiin. Nauticus suuntaa äärivasemmistolle siis saman opetuksen, jonka Waltari vertauskuvallisesti toisti sotien jälkeen kirjoittamassaan romaanissa »Johannes Angelos» (1952), jossa joukko bysanttilaisia ylimyksiä haluaa liittoutua hyökkäävän Osmanien valtakunnan kanssa. »Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta» ei ylipäätään esitä maailmanpoliittisia jännitteitä ja Neuvostoliiton uhkaa niinkään kommunismin aatteellisena uhkana, vaan osoittaa Baltian kommunistien ja vasemmiston olleen hyväuskoisia ja hyväksikäytettyjä. Ajan uhka on kommunistisen ideologian sijaan geopoliittinen ja suurvaltapoliittinen. Vihollisena nähdään enimmäkseen venäläiset ja perinteinen Venäjän-uhka, joskin sivulla 166 Waltari nostaa esiin myös juutalaisten yliedustuksen Tallinnan teknillisen korkeakoulun nuorkommunistien keskuudessa.
Kirjoitus julkaistiin 12. huhtikuuta 2021, jolloin tuli kuluneeksi 80 vuotta Mika Waltarin »Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta» -teoksen esipuheen päiväyksestä.
- Waltari, Mika: Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta (alun perin salanimellä Nauticus)
- WSOY, 2008 (ensimmäinen laitos Förlaget Balticum, 1941)
- 184 sivua