Puhe pidetty Etnofutur V -tapahtumassa 23.2.2021 Sinine Äratus -järjestön Youtube-kanavalla.
Käännös englannin kielestä: Iisak V. Elieser Selin.
Tervehdys Suomesta, todellisesta pohjoisesta. Jotkut teistä saattavat muistaa, että puhuin Etnofuturissa vuosi sitten ja puheeni aiheutti pienen kohun kotimaassani. Tänään olen saanut kunnian puhua taas täällä näiden mahtavien ihmisten seurassa. Edellisen puheeni jälkeen oli paljon kiihkeää keskustelua minusta ja siitä, mitkä ideologiat ovat hyväksyttävämpiä nyky-yhteiskunnassa kuin toiset. Sen jälkeen kun pidin puheeni, jossa puhuin punapilleröitymismatkastani, voin mainita kolme merkittävää tapahtumaa, jotka vaikuttivat minuun henkilökohtaisesti.
Ensinnäkin: Etnofutur-puheeni vuoksi Perussuomalainen puolue näytti minulle nopeasti ovea. Pian sen jälkeen puolue leikkasi yhteydet nuorisosiipeensä ja perusti uuden. Tästä lisää pian. Sitten vuoden lopussa toisen entisen PS-Nuorten jäsenen kanssa minut todettiin syylliseksi vihapuheesta, koska en ollut samalla linjalla Euroopan Unionin massamaahanmuuton ja väestönvaihdosagendan kanssa. Olen menettänyt lähes kaiken kiinnostukseni parlamentaariseen politiikkaan viimeisen vuoden aikana, vaikkakin tunnistan sen tärkeyden suuremmassa mittakaavassa. Tämän kaiken ansiosta minä muutuin. Uusi mies, niin sanotusti. Kuten tekin, ilmeisesti vapaa. En ole enää pakotettu sopeutumaan poliittisen puolueen normeihin ja olen vapaampi keskustelemaan laajemmin erilaisista aiheista. Miehellä jolla ei ole mitään voi edelleen olla uskoa.
Puheeni tänään liittyy Perussuomalaisten politiikan kehitykseen viimeisen vuoden aikana ja mitä voimme oppia heistä. Luultavasti yksittäinen eniten oikeistolaisella pelikentällämme paineaaltoja aiheuttanut tapaus oli melkein vuosi sitten, kun Perussuomalaiset hajoittivat nuorisosiivensä eli PS-Nuoret. Oli paljonkin syitä jotka johtivat tähän, mutta suurin näistä oli selvästi PS-Nuorten sisäinen taistelu etnonationalistien ja liberaalien välillä. Kyseinen skisma alkoi ottaa sijaa vuonna 2017 ja tulehtui huomattavasti pahemmaksi vuonna 2018, kun nuorisosiiven liberaalijohto joutui siirtymään sivuun etnonationalistien tieltä. Sitten, vuoden 2019 lopussa, nuorisosiipi valitsi itselleen uuden johdon, joka jälleen koostui lähes täysin etnonationalisteista, mukaanlukien minä itse. Tämä ei sopinut liberaalisiivelle ja tietääkseni jotkut heistä, mukaanlukien eräs kansanedustaja, työskentelivät väsymättä meitä vastaan kulissien takana koko vuoden 2019 ajan. Oli jonkin verran kinaa puolueen ja nuorisosiiven välillä poliittisista suuntauksista. Vaikutti siltä, että puoluejohto oli muuttumassa liberaalimmiksi ja hiljensi niitä, jotka he kokivat uhaksi puolueen suosiolle. Ironisesti, mielipidemittausten mukaan, aina kun nuorisosiipi teki jonkin kiistanalaisen lausunnon, sillä oli aina positiivinen vaikutus suosioon. Mutta narratiivi nuorisosiivestä riesana pysyi.
Sitten tuli aika valita nuorisosiiven johto vuodelle 2020. Liberaalit kampanjoivat kulissien takana saadakseen paikalle mahdollisimman monta jäsentä äänestämään etnonationalisteja vastaan. Puolueen puheenjohtaja tuli pitämään meille puheen, johon sisältyi ohuesti verhoiltuja uhkauksia “oikein valitsemisesta”. Kaikesta tästä huolimatta jäsenet valitsivat etnonationalistit jälleen uudestaan johtoon, minut mukaan lukien. Tässä oli puolueelle liikaa pureskeltavaa ja he ottivat käyttöön niin sanotusti kovat keinot. Puolue esitti uhkavaatimuksen; joko nuorisosiipi muuttaa sääntöjään ja antaa puolueelle enemmän valtaa heidän sääntöihinsä, jäseniinsä ja niin edelleen, tai puolue tekee jotain radikaalia. Tämä ei sopinut nuorisosiivelle ja kun aika äänestää näistä uusista säännöistä saapui, jäsenistö valitsi säilyttää itsenäisyytensä ja hylkäsivät sääntömuutoksen. Neuvottelu on yhtä kuin luovutus ja vain pelkuri etsii kompromissia.
Puolue tämän seurauksena katkaisi rahoituksemme, sekä kaikki välit järjestöön. Sitten he perustivat uuden järjestön 100% liberaalilla johdolla. Sama juttu tapahtui Ruotsidemokraattien kanssa muutama vuosi ennen tätä, joten se ei tullut täytenä yllätyksenä. Koska etnonationalistit olivat olleet aktiivisimpia jäseniä ja kantava voima nuorisosiivessä parin vuoden ajan, uusi organisaatio – Perussuomalainen Nuoriso – on nähtävästi ollut hyvin passiivinen alusta asti. Yksi asia on varmaa, me emme tule kuulemaan mitään avantgardistisia provokatiivisia lausuntoja heiltä vähään aikaan. Vanhan nuorisojärjestön hajoittaminen myöskin jätti tämän aktiivisen etnonationalistien joukon tuuliajolle. Kun he sitten löysivät uusia asioita joihin keskittyä, vuosi 2020 näki useiden uusien projektien ja organisaatioiden nousun. Hajoittamalla nuorisojärjestönsä, puolue onnistui pääsemään eroon useasta nuoresta etnonationalistijäsenestään ja rajoittamaan heidän vaikutustaan puolueessa – mutta samaan aikaan se salli heidän toteuttaa omia projektejaan pelikentän toisilla alueilla. Kaiken kaikkiaan, nationalistien asiaa ajatellen, näen voittona tämän etnonationalistien vapautuksen. Perussuomalaiset muuttuu liberaalimmaksi samalla, kun kovemman linjan nationalistiset ryhmät jatkavat kasvuaan toisessa suunnassa.
Joten, se oli siis Perussuomalaisten Nuorten loppu edelläkävijänä suomalaisessa oikeistossa. Mitä ovat nämä uudet mainitsemani projektit ja mihin näen niiden suuntaavan lähitulevaisuudessa? Otetaanpa selvää. Aloitan itseäni eniten koskevalla asialla. Tällä Perussuomalaisten jälkeisellä ajalla olen keskittänyt huomioni pääasiassa etnofuturistiseen kulttuurikollektiiviin nimeltään Suunta. Pandemia on sotkenut suunnitelmamme koskien livetapahtumia, mutta olemme julkaisseet runsaasti sisältöä netissä, mukaan lukien kirjakatsauksia ja aina laajentuvan nationalistisen kuluttajan oppaan. Tämän kaiken voi löytää nettisivuiltamme suunta.info. Perustin Suunnan joidenkin ystävieni kanssa, koska koimme Suomesta puuttuvan sellaisen nationalistisen järjestön, joka keskittyisi taiteeseen ja kulttuuriin ja joka auttaisi meikäläisiä taiteellisissa tavoitteissa. Meillä on jo taiteilijoita, kirjailijoita, muusikkoja ja runoilijoita tuottamassa sisältöä meille ja me vastapainoksi autamme heitä välineillä, levittämällä sanaa heidän työstään ja niin edelleen. Tämän lisäksi Suuntaa kiinnostaa kaikkien suomalais-ugrilaisten hyvinvointi, sekä meidän kielemme ja kulttuurimme. Tämän vuoksi Suunta on myös hyvin venäjävastainen, sillä Venäjä on vakiinnuttanut paikkansa kaikkien suomalais-ugrilaisten vihollisena. Toiveeni on, että Suunta voisi olla levittämässä tietoisuutta näistä asioista, sekä toimia taiteellisena kollektiivina; nuorten kansallismielisten taiteilijoiden hyväntekijänä ja ehkä jopa johtaa uutta etnofuturistista taideliikettä. Ihanteellisesti, kun sadan vuoden päästä keskustellaan Suomen taiteesta, tullaan mainitsemaan Suunta kantavana voimana kansallismielisen taiteen renessanssin taustalla. Suomalaisen taiteen kulta-aika ei ole takanamme, vaan edessämme. En ehkä itse tule näkemään sitä, mutta kuten eräs mies sanoi: jos tahdot sitä, se ei ole unelma.
Kuluneen vuoden aikana Suomen suurin nationalistijärjestö Suomen Sisu on kokenut huomattavaa nostetta Henri Hautamäen johtajuuden myötä – hän on nyt ollut puheenjohtajana vähän yli vuoden. Suomen Sisu ei ole kytköksissä mihinkään puolueeseen ja toimii metapoliittisella tasolla, mikä on yhtä tärkeää, ellei tärkeämpääkin, kuin parlamentaarinen politiikka. Vuoden aikana puheenjohtaja Hautamäki on tehnyt mahtavia lausuntoja Suomen Sisun puolesta liittyen esimerkiksi Black Lives Matter -liikettä ympäröivään kulttuurisotaan, etnisesti värikkäisiin nuorisojengeihin Helsingissä ja tietysti suomalaisten solidaarisuuteen tämänhetkisen pandemian aikana. Olen erittäin mielissäni Suomen Sisun jatkuvasti kasvaneesta aktivismista, näkyvyydestä ja vaikutuksesta. Järjestön jäsenenä teen oman osani. Uskon täysin, että järjestöllä on edellytykset olla merkittävä vaikuttaja suomalaisessa yhteiskunnassa. Minun täytyy myös mainita Uudenmaan akselin hienot nuoret aktivistit. Edellinen tässä tilaisuudessa puhunut suomalainen, Pyry-Lii Soinio, on heidän puheenjohtajansa. Uudenmaan akseli koostuu innokkaista nuorista nationalisteista, joista valtaosa on alle kahdenkymmenen. Nämä zoomerit toimivat Etelä-Suomessa, Uudenmaan maakunnassa, mutta on vain ajan kysymys, ennen kuin heidän toimintansa leviää muuallekin Suomeen. Toiminnallaan he tähtäävät parantamaan seuraavan sukupolven mieliä, kehoja ja sieluja – ja vaikuttaakin minusta siltä, että he toteuttavat tätä erittäin hyvin. Vaikka aktivismi tietyissä muodoissaan voikin vaikuttaa joistakin pahuksen askareelta, Uudenmaan akselille se ei sitä ole. Näillä kavereilla on loputtomat varastot energiaa.
Lopuksi, puhun pikaisesti vielä uusimmasta lisäyksestä oikeistolaiselle pelikentälle: uudesta radikaalista nationalistisesta puolueesta, Sinimustasta Liikkeestä. Sininen ja musta viittaavat radikaaliin kansallismieliseen ja kommunismin vastaiseen liikkeeseen, joka toimi Suomessa 1920-luvulta 40-luvulle. Projektia johtaa Tuukka Kuru, joka oli myös puhujana Etnofuturissa muutama vuosi sitten. Kuru on merkittävä etnonationalisti Suomessa ja periaatteessa Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon arkkivihollinen. Sinimusta Liike ei ole rekisteröity puolue vielä, mutta jopa tässä alustavassa muodossaan he ovat aiheuttaneet melkoisen hulinan Suomessa. He julkaisivat noin 40-50 sivuisen puolueohjelmansa ja se sai välittömästi aikaan metelin panikoivien vasemmistolaisten ja valtamedian keskuudessa. Vasemmiston pienessä Harry Potter -maailmassa Perussuomalaiset ovat kuin Voldemort, joten he eivät voineet käsittää sitä mahdollisuutta, että radikaalimpi ja taantumuksellisempi puolue voisi edes olla olemassa. Vaikuttaisi siltä, että jopa kaiken tämän massiivisen liberaalien mielenpahoituksen keskellä uusi puolue etenee tasaisesti eteenpäin. Vaikkakaan ei ole todennäköistä, että tämä uusi puolue saa mitään huomattavaa käytännön valtaa ainakaan kymmeneen vuoteen, näen sen arvon enemmänkin kovemman linjan vaihtoehtona Perussuomalaisille. Se toimii myös eräänlaisena motivaattorina Perussuomalaisille olla vaipumatta liian syvälle liberaaleihin taipumuksiinsa, sillä se voisi merkitä heidän kannattajiensa valumista Sinimustalle Liikkeelle. Uusi puolue voi myös kannustaa keskustelemaan enemmän tai vähemmän tabuista aiheista, mikä taas vapauttaa maltillisemmat puolueet keskustelemaan niistä myös. Siinä mielessä he toimisivat hiukan kuten PS-Nuoret viimeisinä vuosinaan. Toki uutta puoluetta vastaan tullaan hyökkäämään kaikista suunnista, mutta jos tunnen puoluehanketta johtavat henkilöt ollenkaan, voin sanoa heidän kestävän sen kyllä. Meidän tulee kestää tässä ajassa, jotta jälkeemme tulevat voivat jatkaa ponnistuksiamme.
Hauska juttu kävi kun – vastauksena Tuukka Kurun haastatteluun uuten puolueeseen liittyen – liberaalit papit paikallisen juutalaisen keulahahmon kanssa tekivät yhteisen kannanoton ja julistivat rasismin synniksi. On tosiaankin aikaa siitä, kun kirkon edustajat tekivät julkisen lausunnon yhtä miestä vastaan. Kaiken lisäksi Tuukka on itse tunnustuksellinen kristitty. Hyvä puheenaihe olisi myös se, miten voimme säilyttää terveen moraalin ja arvot, kun instituutiot, joiden tulisi edustaa niitä – kuten kirkko – ovat liberalismin ja LGBTQ:n lumoissa.
Olen nyt tullut puheeni loppuun ja toivon tämän tiivistelmän suomalaisen oikeiston tilanteesta olleen teille kiinnostava, vaikka ette olisi käyneetkään koskaan Suomessa. Nämä ovat todellakin kiinnostavia aikoja ja kentällä on paljon pelaajia. Tulemme kyllä näkemään, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Näiden mainitsemieni tapausten valossa neuvoni kaikille olisi välttää kulkemasta sisäisen taistelun ja erimielisyyden tietä. Oikeistolaisten ja kansallismielisten tulisi yrittää olla samassa tiimissä. Joskus paras tapa toteuttaa se on pitää pientä etäisyyttä toisistaan. Kuten Tuukka Kuru sanoi Perussuomalaisista: en välitä jos he ovat suurin puolue, mutta he eivät voi olla ainoa nationalistinen puolue. Ainoa asia millä on lopulta väliä on se, että kansallismieliset voimat voittavat. Voitto ei tarvitse selityksiä, mutta häviö ei salli niitä. Muukalaista ja petturia vastaan ei ole reilua tapaa taistella.
Halusin lopettaa puheeni suomalaisella runolla, joten tässä tulee. Tämä on viimeinen säe Eino Leinon runosta. Leino on yksi eräistä henkilökohtaisista suosikeistani ja kansallinen sankari.
Monta on laulua, monta myös laulujen miestä.
Yksi on laulu
ylitse muiden:
ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu.
Kansat katoo,
ei katoa mahti,
jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun.
Kiitos ajastanne, pysykää turvassa – ja Jumala siunatkoon meitä kaikkia.
Puheen jatkokysymyksineen löydät myös videomuodossa täältä.