Beowulf

Muinaisenglantilainen sankaritarina

Kirjakatsauksen kirjoittaja: Jasmina Ollikainen

Beowulf on tunnetuin ja tärkein muinaisenglantilainen teksti. Se on alkujaan peräisin 700-luvulta, mutta kertoo mahdollisesti sitäkin varhaisemmasta ajasta. Pitkän historiansa aikana käsikirjoitus on ollut tuhoutua useaan kertaan muun muassa tulipalossa, mutta selvinnyt kuitenkin ja on luettavissa myös suomeksi.

Beowulfin käänsi alun perin suomeksi komentajakapteeni Johan Rudolf Dillström ja teksti ilmestyi Meriupseeriyhdistyksen Laivastolehdessä jatkokertomuksena vuonna 1928. Kootun version on toimittanut Matti Järvinen ja kustantanut Nysalor-kustannus vuonna 2019.

Teos kertoo Beowulf-nimisestä sankarista, joka ainoana pystyy kukistamaan daaneja kiusaavia hirviöitä. Tyyliltään ja aiheeltaan teos muistuttaa viikinkien saagoja, eikä ihme, sillä suurin piirtein samasta kulttuuripiiristä on kysymys. Tekstiä lukiessa syntyy mielikuva toimintaelokuvasta tai -pelistä. Beowulfin voi sanoa olevan samaa sarjaa myös Kalevalan ja Odysseian kanssa, ovathan kaikki muinaisia eurooppalaisia tarinoita. Beowulf kertoo oman aikansa väkivaltaisuudesta ja soturi-ihanteista. Samalla se kuvaa kristinuskon ja pakanuuden kamppailua, sillä sankari esitetään pärjäävän Jumalan johdatuksella, kun taas hirviöt edustavat pakanallista pahuutta.

Beowulf on merkittävä teos muun muassa siksi, että se on kirjoitettu ennen normannivalloitusta puhutulla englannin kielellä. Teos on vanhahtavaa kieltä jo käännöksenkin iän takia. Runollisen kielen luku ei muutenkaan ole aina helppoa siihen tottumattomalle. Juonen seuraamista onneksi helpottaa alun juonitiivistelmä.

Dillströmin kääntämä ja Järvisen toimittama Beowulf kannattaa lukea muutenkin kuin muinaisen runon vuoksi. Teoksen lopun liitteissä tuntuu myös 1920-luku ja Dillströmin omat kiinnostuksen kohteet, jotka liittyvät historiaan ja kielitieteeseen. Kirjoittaja pohtii innokkaasti eurooppalaisten kansojen alkuperää ja esittää jopa, että Beowulf olisi ollut suomalaista sukua. Jutut Väinämöisestä ja vastaavista myyttisistä hahmoista ikään kuin todellisina henkilöinä eivät ehkä nykyään ole suosittuja ainakaan tieteellisissä piireissä, mutta kansojen ja tarinoiden alkuperä kylläkin on tutkimisen arvoinen aihe edelleen. Beowulfin kaltaiset tarinat voivat innostaa uusia sukupolvia perehtymään muinaisiin kulttuureihin ja tuottamaan esimerkiksi juuri populaarikulttuuria niiden pohjalta. Samalla nousevat esiin perinteiset miehiset hyveet kuten rohkeus, pärjääminen ja yhteisönsä puolustaminen. Näille asioille ainakin on tänä päivänä käyttöä.