J.E. Sainio: Pohjan Pojat Virossa

Päiväkirja heimosotien ajalta

Kirjakatsauksen kirjoittaja: Jasmina Ollikainen

Sata vuotta sitten äskettäin itsenäistyneessä Suomessa vallitsi heimoaate. Se tarkoitti toisaalta halua rakentaa Suomesta suurta, toisaalta puolustaa sukulaiskansoja. Näin ollen suomalaiset kokosivat sotajoukkoja ja lähtivät sotimaan muun muassa Itä-Karjalaan bolsevikkeja vastaan. Sukukansat tekivät yhteistyötä. Suomen sisällissotaan osallistunut  virolaissotilas Hans Kalm puolestaan johdatti 2300 suomalaista Viroon tammikuussa 1919. Nämä liittyivät taistelemaan Viron vapaussotaan.

Pohjan Pojat Virossa -kuvauksia suomalaisten osanotosta Viron vapaussodan taisteluun (1919) on tässä sodassa palvelleen Johan Sainion kirjoittama muistelmateos. Hän toimi ensin lähettiupseerina ja sitten komppanianpäällikkönä. Siinä samassa hän ehti tehdä muistiinpanoja ja kirjoittaa niistä kirjan, joka on kiinnostavaa luettavaa kaikille suomalais-ugrilaisista kansoista ja niiden historioista kiinnostuneille. Luonnollisesti se sopii myös kaikille isänmaallisille ja sodista paljon lukeville. Alun perin se on ilmestynyt heti sodan jälkeen ja ensimmäisen kerran uutena painoksena Salakirjoilta vuonna 2012.

Johan Sainio on osannut kuvailla sodan tapahtumia yksityiskohtaisesti ja moni-ilmeisesti. Suomalaissotilaiden tie vie Tallinnasta Valkin kautta Marienburgiin taisteluun bolsevikkeja vastaan. Kirja on sikäli monipuolinen, että se tuo konkreettisesti esiin sekä armeijan johtamisen että sotilaiden välisen veljeyden. Kuvat ovat erittäin hyvä lisä teoksessa, joka muutenkin kuvailee Viroa paitsi sotilaan myös ikään kuin turistin näkökulmasta. Luonnonsuojelija tosin saattaa kohottaa kulmiaan kohdassa, jossa kirjoittaja purkaa vihaansa bolsevikkien sijasta variksiin.   

Kirja on ajankuvaus monessakin mielessä. Se ei ole puiseva tieteellinen esitys vaan pikemminkin rikkaalla kielellä kirjoitettu kaunokirjallinen teos. Kieli on hyvin runollista ja runo onkin loppuhuipennuksena.  Isänmaallinen heimoinnostus kuuluu vahvasti, niin että kirjaa lukiessa päässä alkaa soida Ateenalaisten laulu. Toisaalta sankaruuden vastapainoksi Sainio tuo esiin myös sodan nurjan puolen, sekä toisaalta ilmaisee sääliä ja kunnioitusta vihollista kohtaan. Tämä tuo teokseen lisää sävyjä ja antaa kirjoittajastaan syvällisen kuvan. Vaikka sota on tärkeä kokemus ja kunnia-asia siihen osallistuneille, on rauhallinen elo kotimaassa kuitenkin kaiken päämäärä. Kerronnan uskottavuutta lisää se, että tietää Sainion itse olleen mukana sotatoimissa. Pohjan Pojat Virossa on aikansa tuote, jossa kuuluu usko suomalaisten ja virolaisten veljeyteen. Kokemukset sodasta on tallennettu myönteisellä mielellä ja ilman minkäänlaista nihilismiä. Lukeminen panee miettimään, että miksei enää kirjoiteta mitään vastaavaa.  Voisiko vielä tulla aika, jolloin suomalaiset ja virolaiset tekisivät tällaista yhteistyötä ja kirjoittaisivat siitä runollisia muistelmia myöhemmin?