Siirry suoraan sisältöön

Lauri Kallio: Maailmanhenki Pohjolassa

  • 12.5.202112.5.2021

Johtavan fennomaanin filosofinen kokonaiskuva

Kirjakatsauksen kirjoittaja: N. A. Saramo

Johan Vilhelm Snellman muistetaan yhtenä keskeisistä kansallisista herättäjistämme. Hän ajoi suomalaisuuden asiaa ja Suomen kehittämistä niin senaattorina kuin lehtimiehenä. Snellman edisti suomalaista kulttuuria ja kansallista tietoisuutta laajalla journalistisella toiminnallaan, ajoi maamme taloudellista kehitystä ja muun muassa rautateiden rakentamista, sai suomen kielen ensimmäistä kertaa viralliseen asemaan ja onnistui saamaan valtiollemme itsenäisen rahapolitiikan. Snellman on nostettu historiamme kansallissankarien joukkoon Johan Ludvig Runebergin, Aleksis Kiven ja Jean Sibeliuksen rinnalle. Kansallisrunoilijan, kansalliskirjailijan ja kansallissäveltäjän teokset ovat kenen tahansa tutustuttavissa ja usein niihin on vähintään koulusta jokaisella suomalaisella jonkinlainen kosketus. Snellmania kutsutaan kansallisfilosofiksi, joka on hyvin painokas arvonimi, mutta filosofia on kuitenkin ala, joka aukeaa vaikeammin. Meille filosofian tieteenalan ulkopuolisille suomalaisille Snellman näyttäytyy yleensä valtiomiehenä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Suurmiehellä oli kuitenkin myös teoreettinen puolensa. Hän kirjoitti useamman filosofisen teoksen ja luennoi Helsingin yliopistossa filosofiaa kahteen otteeseen, dosenttina ja professorina.

Lauri Kallion tuore teos Maailmanhenki Pohjolassa esittelee Snellmanin filosofisen ajattelun. Kirja pyrkii toimimaan johdatuksena sekä Snellmanin että tämän esikuvan Georg Wilhelm Friedrich Hegelin filosofiaan. Snellman oli filosofiselta katsantokannaltaan vahvasti hegeliläinen eikä hänen filosofista ajatteluaan voi ymmärtää ilman hegeliläisyyden ymmärtämistä. Snellman on selvästi teoksen keskushenkilö, mutta kuten myös kirjan alaotsikosta ”Snellman, Hegel ja hegeliläiset” voi päätellä, Snellmanin filosofia liitetään teoksessa filosofiseen ja aatehistorialliseen kontekstiinsa. Ratkaisu vaikuttaa ainoalta oikealta, sillä teoksen perusteella pelkkää Snellmanin omaa tekstiä esittelemällä ja tulkitsemalla Hegeliä tuntematon olisi nopeasti hukassa. Snellmanin liittäminen kansainväliseen keskusteluun nostaa myös esiin sen, että vaikka häntä ei maailmanfilosofian suurena nimenä voikaan pitää, hänen filosofinen panoksensa oli aikansa Suomen mittapuulla merkittävä. Suomessa omaksuttiin hegeliläisyys hyvin laajasti – Kallion mukaan ei niin, että Hegeliä olisi tunnettu yksityiskohtaisesti, vaan niin, että hegeliläisyydestä tuli akateemisen keskustelun pohjavire – ja Snellman nousi Suomen johtavaksi Hegel-tuntijaksi. Snellmanin yhteiskunnallisen työn on kuvattu olevan eräs Hegelin filosofian vaikutuksen riemuvoitoista. Etenkin Berliinin yliopistossa vaikuttanut Hegel itse hämmästyi kuullessaan, että hänen filosofiastaan luennoitiin syrjäisessä Helsingissä. Snellman oli ensimmäisiä, jotka kirjoittivat hegeliläistä filosofiaa muulla kielellä kuin saksaksi: hän kirjoitti sitä ruotsiksi, suomi kun ei ollut vielä filosofian kieli. Muita kuin filosofisia kirjoituksia Snellman sen sijaan julkaisi myös suomeksi.

Maailmanhengen Pohjolassa  kirjoittaja Lauri Kallio on väitellyt Snellmanista Helsingin yliopistosta ja toiminut Turun yliopistossa filosofian oppiaineessa. Kirja on vertaisarvioitu, tieteellinen teos, joka on kirjoitettu akateemisella otteella ja varustettu asiaankuuluvalla viitejärjestelmällä. Se tarjoaa siis ehkä eniten filosofiaan jo tutustuneille, mutta näin maallikkona pidin teosta pääsääntöisesti miellyttävänä lukukokemuksena. Muutamassa kohdassa teos käy abstraktimmalla tasolla, mutta kirjoittaja tiedostaa tämän itsekin ja kytkee abstraktimmat filosofisten järjestelmien esitykset onnistuneesti osaksi kokonaisuutta. Teoksen lopussa on vielä kirjallisuusluettelo, jossa on luetteloinnin lisäksi myös tarjottu kuvaukset keskeisistä Snellman- ja Hegel-aiheisista kirjoista. Maailmanhengen Pohjolassa kaltaista kokonaisesitystä Snellmanin filosofiasta ei ole julkaistu vuosikymmeniin tai pidempäänkään aikaan, joten Kallion teos on todellinen kulttuuriteko. On vielä syytä mainita, mitä teos ei ole: se ei ole Snellmanin elämäkerta tai koko tuotannon kuvaus. Tällaisesta kiinnostuneille löytyy useita kirjoja teoksen lopun kirjallisuuskatsauksesta, eikä Kallio pyrikään esittelemään Snellmania muuten kuin nimenomaan hänen filosofisen ajattelunsa kautta.

·        Kallio, Lauri: Maailmanhenki Pohjolassa – Snellman, Hegel ja hegeliläiset

·        Eurooppalaisen filosofian seura ry / niin & näin, 2021

·        224 sivua

Kirjoitus ilmestyi J. V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivänä 12. toukokuuta 2021, jolloin tuli kuluneeksi 215 vuotta Snellmanin syntymästä.