Siirry suoraan sisältöön

Kanteletar

  • 9.4.20219.4.2021

Kanteletar – kansanrunoutta kaikille

Kirjakatsauksen kirjoittaja: Jasmina Ollikainen

Kalevala ja sen runot lienevät kaikille suomalaisille tuttuja ja kansalliseepoksemme on tunnetuimpia suomalaisia teoksia myös ulkomailla.  Sillä on kuitenkin myös vähemmän tunnettu ja luettu sisarteos, niin ikään Elias Lönnrotin kokoama kansanrunoteos Kanteletar. Kantelettaren taustalla on siis myös 1800-luvun kansallisen heräämisen henki ja se näkyy kirjaa lukiessa runojen romanttisissa aiheissa  ja suomalaisen kulttuurin erityispiirteiden esiintuomisessa. 

Kanteletar on kohtuullisen runsas ja paksu kokoelmateos. Ei ihme, sillä oikeastaan se sisältää useammankin kirjan. Jokainen näistä kirjoista puolestaan sisältää satoja runoja. Luettavaa siis riittää, jos koko teoksen aikoo käydä läpi. Runomitta on kalevalaista ja kieli luonnollisesti vanhahtavaa. Kirja sopii siis parhaiten niille, jotka tämän tyyppisiä tekstejä ja runoja ovat tottuneet ennestään lukemaan.

Kanteletar sisältää hyvin monenlaisia runoja. Molemmille sukupuolille ja eri ikäisille on omat runonsa. Osassa kertojaääni on nuori mies, osassa esimerkiksi onneton morsian. Myös tytöille ja pojille on omat, lapsellisemmat runonsa. Yleismaailmallisia teemoja, kuten rakkautta, käsitellään runoissa, mutta joukosta löytyy myös nimenomaan Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin teemoiltaan sopivia runoja. Nähtävissä on luultavimmin isonvihan aikaan syntyneitä runoja, joissa Venäjälle väkisin viety päähenkilö kaipaa kotiaan. Lisäksi useissa runoissa kertojaääni kiroaa omaa syntymäänsä, mikä tuo mieleen Kullervon tarinan Kalevalasta. Näkökulmat eivät rajoitu vain ihmisiin, vaan eräissä runoissa kertojina ovat myös eläimet. Vesilinnut esiintyvät usein runoissa, ovathan ne olleet suomalais-ugrilaisille kansoille erityisen tärkeitä enteiden tuojia ja hedelmällisyyden symboleja.   

Kanteletarta ei kuitenkaan kannata lukea ahmien kannesta kanteen, vaan tutustua kirjaan mieluummin selailemalla. Välillä tulee vastaan yllättävän tuttujakin runoja, joiden ei tiennyt olevan tästä kirjasta peräisin. Ikivanhojen ja agraariyhteiskuntaa kuvaavien runojen joukosta löytyy lisäksi teemoiltaan ajattomia värssyjä. Toisaalta Kantelettaren runoista suomalaisen kulttuurin vaalijan on hyvä ammentaa inspiraatiota omaa elämäänsä, ehkä soveltaa kirjan lukuisia hääaiheisia runoja omissa juhlissaan, miksei vaikka onnittelukorteissa tai yllättävissä tilanteissa. Runojen teemat kun ovat niin laajat, että ne kattavat koko ihmisen (ja osittain myös eläimenkin) elämän kirjon.  Jokainen löytää niistä itselleen sopivan. 

Soitapas, soria likka,

rannin likka rallattele  

sorialla soitollasi,

kumialla kulkullasi,

heliällä hengelläsi,

kaunihilla kaulallasi!

Anna suuta, Suomen likka,

tälle Suomen sulhoselle;

suu ei kulu suuellessa 

käsi kättä antaessa.

Kirjoitus ilmestyi suomen kielen päivänä 9. huhtikuuta 2021. Päivä on myös Elias Lönnrotin syntymäpäivä.

Avainsanat: