Ylioppilaskunnan laulajat tukivat lauluillaan Ukrainaa Venäjän suurlähetystön edessä 1.3.2022. Joidenkin arvioiden mukaan paikan päällä oli yhteensä joitakin satoja ihmisiä. Arvostettu mieskuoro sai varmasti kerrottua hienoilla lauluilla asiansa selvästi julki. Heidän tempauksensa toimi paikan päällä, toivottavasti se tulisi vaikuttamaan laajemminkin. He päättivät ottaa kantaa Ukrainan tilanteeseen uskoen, että laulussa on voimaa. Ja kyllä se ainakin kuulijoihin vaikutti, ja mediakin välitti tempauksen katsojien nähtäväksi.
Sattuipa sopivasti, sillä siitä ei ole montaakaan päivää, kun olin puhunut Suomen Sisun Kalevalan päivän juhlissa mieskuorosta, sen käytännöllisyydestä, tarpeellisuudesta ja sen kansallismielisestä historiasta.
Kuorotoiminnalla eri muodoissa on ollut oma kansallismielinen roolinsa Suomen historiassa, ja sitä ei voi väheksyä. Esimerkiksi Jean Sibelius sävelsi useita lauluja kuorojen käyttöön ja Aleksis Kiven ja Eino Leinon runoista on tehty useita lauluja. Ennen Suomen itsenäistymistä ja itsenäistymisen jälkeen suomenmielistä musiikkia tehtiin, soitettiin ja laulettiin paljon, koska sellainen musiikki toimi – ja mikä tärkeintä, suomenmielistä musiikkia rakastettiin. Kuorotoiminta on ollut pitkään osana suomalaista kulttuuria aina tähän päivään asti. Toisaalta nykyään kuorotoiminta ei ole enää suomenmielistä kuten se ennen oli.
Toivon kovasti, että kansallismieliset ottaisivat kuorotoimintaa takaisin omakseen, on se sitten mieskuoro tai jokin muu kuoro. Kansallismieliset voisivat liittyä johonkin jo olemassa olevaan kuoroon tai sitten voidaan perustaa uusi kuoro. Se toki vaatisi ainakin kuorotoimintaan halukkaita sekä nuotteja ymmärtävän kuoronjohtajan. Se ei sinänsä vaadi paljoa: riittää, kun ryhmä kokoontuu yhteen ja harjoittelee lauluja. Jo neljällä laulajalla saadaan hyvä kvartetti aikaiseksi.
Kuorotoimintaan ei tarvita kalliita soittimia, pianoa lähinnä opetuskäyttöön. Kalliiden ja vaikeasti koulutettavien orkestereiden sijaan kuoroilla pystytään kertomaan helposti ja halvalla laulujen sanomaa kuulijoille. Aina ei edes tarvita hienoja esiintymislavoja, vaan sanomaa voisi laulaa helposti julkisillakin paikoilla. Ehkä siksi suomenmieliset hyödynsivät mieskuorotoimintaa jo ennen kuin Suomi itsenäistyi. Miksi kansallismieliset eivät hyödyntäisi kuorotoimintaa, joka on toiminut jo ennenkin, tänäkin päivänä?
Ja kun osaaminen on hankittu, niin ei muuta kuin nostamaan ainutlaatuista suomalaista kansaa takaisin kukoistukseen viemällä suomenmielistä sanomaa suomalaiselle kuulijakunnalle! Uskokaa suomenmieliseen musiikkiin ja sen sanomaan ja että se toimii – ja rakastakaa sitä!
Ari Järviö.
Kirjoittaja on kansallismielisiseen kulttuurikollektiivi Suuntaan kuuluva, akustista kitaramusiikkia soittava ja runoudesta kiinnostunut kansallisromantikko. Lisätietoa Järviöstä on taiteilijaesittelysivullamme hänestä.